Kuopion kaupunki ei aseta rimaa riittävän korkealle päättäessään, miten selkeä viestintä riittää

Kirjoitin Savon Sanomissa ajatuksiani valtuustoryhmämme jättämään valtuustoaloitteeseen liittyen. Kyseessä on aloite, jossa keskityttiin Kuopion kaupungissa käytettävän kielen selkeyteen ja selkokielen käytön lisäämiseen. Tekstini lehteen lähtiessä näytti tältä:

La 26.11.22 Savon Sanomissa kirjoitettiin alullepanemastani Kuopion SDP:n valtuustoryhmän helmikuisesta valtuustoaloitteesta. Aloitteen tavoitteena on saada Kuopioon esteettömyys- ja saavutettavuusohjelma kielellinen saavutettavuus huomioiden. Lisäksi esitimme selkokielen käyttöönottoa Kuopion kaupungin palveluissa, viestinnässä ja päätöksistä tiedottaessa. SS 26.11 toteaa, että ”kaupunki pyrkii lisäämään selkeää ja ymmärrettävää yleiskieltä palveluissa, viestinnässä ja päätöksistä tiedottaessa, mutta selkokieleen ei olla siirtymässä”. Täytyy sanoa, että en ole yllättynyt, mutta olen pettynyt. Kuopion kaupunki tunnustaa selkokielen tärkeyden, vaikka samalla toteaa, että ”selkokielen käyttöönotto vaatisi koko henkilöstön kouluttamista selkokielen käyttöön”. Tämä on totta, ja tuohon pitäisi nimenomaan ryhtyä. Tai tuota täytyy jatkaa, sillä mehän olemme aloittaneet mm. Kuopion kaupungin työntekijöiden kouluttamisen kielelliseen saavutettavuuteen liittyen osana Humanistisen amk:n, Savonian, Kuopion kaupungin ja Siilinjärven kunnan Ydinasia-hanketta. Hanke on historiallinen: ensimmäinen maailmassa, joka keskittyy nimenomaan terveydenhuoltotilanteiden kielelliseen saavutettavuuteen. Yhtenä kielellisen saavutettavuuden osa-alueena hankkeessa on selkokieli.

Mikäli työntekijöiden koulutusta ei jatketa nyt tai lähitulevaisuudessa, milloin sen aika on? Jokainen henkilöstön jäsen ei varmasti voi ottaa hetkessä koko kielellisen saavutettavuuden kenttää haltuun. Se on ymmärrettävää. Kuitenkin selkokieli on sellainen kielellisen saavutettavuuden osa-alue, joka on jokaisen meistä opittavissa edes jossain määrin. Toki, kun kyseessä on suuri työntekijämäärä, tulee koulutusta olla tarjolla pidemmällä aikavälillä ja eri vuosille porrastaen, jotta jossain vaiheessa jokaisella on riittävät taidot. Selkokielen koulutus auttaa myös siinä, että työntekijät oppivat viestimään selkeämmin muutoinkin kuin käyttäessään selkokieltä: koulutuksen myötä työntekijöiden viestintä olisi varmasti hallintolain edellyttämää ”selkeää ja ymmärrettävää kieltä”. Mikä sitten on ratkaiseva tekijä, jonka avulla tieto kielellisen saavutettavuuden tärkeydestä ja esimerkiksi selkokielestä saadaan levitetyksi koko kaupungin sekä hyvinvointialueen työntekijöille ja sitä kautta hyötynä asiakkaalle ymmärrettävinä palveluina? Ei ole olemassa yhtä ainutta viisasten kiveä, mutta keinojen kärkipäässä on tiedotus ja koulutus.

On myös aivan selvää, mikäli tärkeänä pitämäänsä asiaan sitoutuu mahdollisimman korkea taho organisaatioissa, asia jalkautuu osaksi työkulttuuria. Esimerkiksi Porissa Satasairaala on hyvä esimerkki, miten koko organisaatio on ottanut selkokielen sairaalan käyttökieleksi. Potilasohjeet ja verkkosivut ovat selkokielisiä, koska ne hyödyttävät kaikkia. Vastaavaa voidaan mallintaa muuallakin -myös Kuopiossa. Ydinasia-hankkeen maksuttomia koulutuksia on opiskeltu työntekijöiden parissa tähän mennessä hyvin. Kuopion kaupungin on kuitenkin mielestäni sitouduttava siihen, että se kouluttaa työntekijöitään myös jatkossa selkeään viestintään, ja nimenomaan selkokieleen. Kaupungin kannattaa lisäksi rekrytoida joukkoonsa henkilöitä, jotka ovat saavutettavan viestinnän ja kielellisen saavutettavuuden asiantuntijoita. Tällaisia kommunikaatioasiantuntijoita valmistuu neljän vuoden korkeakoulututkinnosta Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

Tytti Luoma

Kaupunginvaravaltuutettu (sd.)

Koulutuspäällikkö, Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, Humak