Kuopio ei innostu valtuustoaloitteestani selkokieleen liittyen: SS 26.11.2022 Kuopio uudistaa verkkosivujaan, mutta ei panosta selkokieleen

Teimme minun aloitteesta SDP:n valtuustoryhmän kanssa valtuustoaloitteen helmikuussa 2022, että tekisimme Kuopioon esteettömyys- ja saavutettavuus-ohjelman kielellinen saavutettavuus huomioiden. Nythän Kuopion kaupunki ja Pohjois-Savon hyvinvointialue ovat esimerkillisesti huomioineet kielellisen saavutettavuuden viittomakielisten näkökulmasta: valtuustojen kokoukset on tulkattu suomalaiselle viittomakielelle. Tämä on todella hieno juttu ja olen tästä edelleen kiitollinen.

Esteettömyys- ja saavutettavuusohjelman lisäksi aloitteessani esitettiin selkokielen käyttöönottoa Kuopion kaupungin palveluissa, viestinnässä ja päätöksistä tiedottaessa. Tämän aamun 26.11.2022 Savon Sanomia avatessani kyllä harmitti. SS kirjoitti aloitteeni selkokieli-osuuteen liittyen, että Kuopion kaupunki pyrkii lisäämään selkeää ja ymmärrettävää yleiskieltä palveluissa, viestinnässä ja päätöksistä tiedottaessa, mutta selkokieleen ei olla siirtymässä. Täytyy sanoa, että en ole yllättynyt, mutta olen pettynyt.

Hallintolain (6.6.2003/434) mukaan viranomaisen on jo nyt käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tuon pitäisi siis olla meillä Kuopiossakin lain mukaan jo kunnossa. Virkamiehen on kyettävä asettumaan tekstin vastaanottajan asemaan, ja pystyttävä muokkaamaan viestinsä yleiskielelle. Ikävä kyllä tähänkään saakka näin ei ole aina ollut. Tekstit ja tiedotus on usein vaikeaselkoista ja hankalasti kirjoitettua. Savon Sanomat muistaakin kertoa, että vuonna 2011 Kuopion ja Suonenjoen kumppanuusselvityksen asiakirjat palkittiin nk. Vuoden kapulana. Palkinto tuli nimenomaan käytetystä vaikeasta kielestä ja mm. tähän valtuustoaloitteellani halusin parannusta. Savon Sanomat viittaa artikkelissaan otteeseen, jolla palkinto oli pokattu: ”Millaisella prioriteetilla palvelujärjestelmien integroituminen on perusteltua”. Täytyy todeta, että tuo ei ole selkokieltä, mutta ei ole edes sitä hallintolain edellyttämää selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Myös Kuntalain (10.4.2015/410) mukaan viestinnässä on aina käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja otettava huomioon kunnan eri asukasryhmien tarpeet. Kuopion kaupungin erilaisissa tehtävissä tarvitaan taitoa käyttää selkeää, ymmärrettävää kieltä sekä kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi virallisia asiakirjoja. Jokaisen kaupungin palvelualueen henkilöstön on hyvä miettiä, miten viestinnästä ja päätösteksteistä saadaan nykyistä luettavampia ja ymmärrettävämpiä. Joissakin kaupungeissa esimerkiksi päätöstiedotteissa on erikseen osuus, joka on selkokielinen. Sama tapa voitaisiin ottaa käyttöön myös Kuopiossa, jos tahtotilaa riittää. Kuntalaki korostaa myös kunnan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien oikeutta osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalain 22 § todetaan, että valtuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen mahdollisuuksista. Osallistuminen edellyttää yhteistä ymmärrystä ja kielellisen saavutettavuuden lisäämistä.

Kuopion kaupunki onneksi tunnustaa SS jutun mukaan selkokielen tärkeyden, vaikka samalla toteaa, että ”selkokielen käyttöönotto vaatisi koko henkilöstön kouluttamista selkokielen käyttöön”. Tämä on aivan totta, ja tuohon pitäisi nimenomaan ryhtyä. Tai sanoisin, että tuota täytyy jatkaa, sillä mehän olemme aloittaneet mm. Kuopion kaupungin työntekijöiden kouluttamisen kielelliseen saavutettavuuteen liittyen osana Humakin, Savonian, Kuopion kaupungin ja Siilinjärven kunnan Ydinasia-hanketta. Yhtenä kielellisen saavutettavuuden osa-alueena hankkeessa on selkokieli. Mikäli työntekijöiden koulutusta ei jatketa nyt tai lähitulevaisuudessa, milloin sen aika on? Jokainen henkilöstön jäsen ei varmasti voi ottaa hetkessä koko kielellisen saavutettavuuden kenttää haltuun. Se on ymmärrettävää. Kuitenkin selkokieli on sellainen kielellisen saavutettavuuden osa-alue, joka on jokaisen meistä opittavissa edes jossain määrin. Toki, kun kyseessä on suuri työntekijämäärä, tulee koulutusta olla tarjolla pidemmällä aikavälillä ja eri vuosille porrastaen, jotta jossain vaiheessa jokaisella on riittävät taidot. Selkokielen koulutus auttaa myös siinä, että työntekijät oppivat viestimään selkeämmin muutoinkin kuin käyttäessään selkokieltä eli koulutuksen myötä viestintä olisi varmasti nykyistä enemmän hallintolain mukaista ”selkeää ja ymmärrettävää kieltä”. 

Useissa Suomen kunnissa on mietitty pitäisikö suomen ja ruotsin kielten lisäksi ottaa kolmanneksi palvelukieleksi englanti, koska vieraskielisiä asukkaita on paljon. Olen edelleen sitä mieltä, että englannin kielen sijaan tärkeämpää on ottaa kolmanneksi palvelukieleksi selkokieli. Monelle itselle vieraan ammattikielen, ja useille myös yleiskielen, ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Tämän vuoksi selkokielinen palvelu, viestintä ja selkokielellä laaditut asiakirjat ovat tärkeitä. Tästä hyötyvät ikäihmisten, oppimisvaikeuksista kärsivien, kielihäiriöisten, muistisairaiden, kuuroutuneiden ja puhevammaisten kirjoon kuuluvien lisäksi ihan jokainen meistä. Hyötyjiä ovat myös vieraskieliset, kun selkokieli toimii ponnahduslautana tavallisen suomenkielisen tekstin pariin. Näin edistämme myös kotoutumista.

Mikä sitten on ratkaiseva tekijä, jonka avulla tieto kielellisen saavutettavuuden tärkeydestä ja esimerkiksi selkokielestä saadaan levitetyksi koko kaupungin sekä hyvinvointialueen työntekijöille ja sitä kautta hyötynä asiakkaalle ymmärrettävinä palveluina? Ei ole olemassa yhtä ainutta viisasten kiveä, mutta kyllä siellä kärkipäässä on tarve tiedotukseen ja koulutukseen. Ydinasia-hankkeen koulutuksia on hyödynnetty hyvin ja kyllä myös Kuopion kaupungin on mielestäni sitouduttava siihen, että se kouluttaa työntekijöitään myös jatkossa selkeään viestintään, ja nimenomaan selkokieleen. Kaupungin kannattaa lisäksi rekrytoida joukkoonsa henkilöitä, jotka ovat saavutettavan viestinnän ja kielellisen saavutettavuuden asiantuntijoita. Tällaisia kommunikaatioasiantuntijoita valmistuu neljän vuoden korkeakoulututkinnosta Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

On myös aivan selvää, että kun mihin tahansa tärkeänä pitämäänsä asiaan sitoutuu mahdollisimman korkea taho organisaatioissa, asia jalkautuu osaksi työkulttuuria. Esimerkiksi Porissa Satasairaala on hyvä esimerkki, miten koko organisaatio on ottanut selkokielen sairaalan käyttökieleksi. Potilasohjeet ja verkkosivut ovat selkokielisiä, koska ne hyödyttävät kaikkia alueen asukkaita ja asiakkaita. Minä en voi käsittää, miksi vastaavaa ei voitaisi mallintaa muuallakin -myös Kuopiossa.

Saavutettavuusdirektiivin myötä kansalliseen lainsäädäntöömme vuonna 2019 tulleen digilain, sekä kesällä 2025 velvoittavaksi tulevan esteettömyysdirektiivin, olennaisena tavoitteena on tehdä saavutettavuuden huomioimisesta osa normaalia viranomaistoimintaa. Teknisen saavutettavuuden lisäksi saavutettavuus on kielellistä saavutettavuutta: mm. selkokielen käyttöä ja tiedon sekä palveluiden tuottamista eri aistikanavia hyödyntäen. Lainsäädännön keskeinen tavoite siis on, että saavutettavuus ymmärretään toiminnan periaatteena: huomioidaan automaationa kaikessa verkkosivujen, palvelujen ja tuotteiden suunnittelussa, toteutuksessa ja ylläpidossa. Tuo vaatii kommunikaatioasiantuntijoiden palkkaamista eri aloille sekä ehdottomasti jokaisen ammattialan työntekijöiden koulutusta.