Kansallisten viittomakielten juhlapäivä

Tänään 12.2.2024 vietetään 12. kertaa Suomessa Viittomakielen päivää. Päivän tarkoitus on juhlia kansallisia viittomakieliämme. Usein kuulee pohdittavan, onko viittomakieli kansainvälinen kieli. Viittomakieli ei ole kansainvälinen, vaan samoin kuin puhutuissa kielissä, jokaisella maalla on omat kansalliset viittomakielensä. Esimerkiksi meillä on Suomessa kaksi viittomakieltä, suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Suomenruotsalainen viittomakieli on kuitenkin Unescon kriteerien mukaan todettu uhanalaiseksi kieleksi, joka tulee häviämään ilman nopeita elvytystoimenpiteitä.

Viittomakielen juhlapäivä on valittu tälle päivälle siksi, että 12.2. on myös niin kutsutun kuurojenopetuksen isän C. O. Malmin (1826–1863) syntymäpäivä. Malm oli Suomen ensimmäisen kuurojen koulun perustaja ja suomalaisen viittomakielen kehittäjä. Hän oli itse kuuro ja työskenteli perustamansa koulun ensimmäisenä viittomakielisenä opettajana. Viittomakielen päivä on vakiinnuttanut nopeasti tärkeimmän juhlapäivän aseman maamme viittomakielisen yhteisön parissa. Sen sijaan valtaväestön keskuudessa päivä on melko tuntematon. Esimerkiksi tänä vuonna 2024 Suomen kaupungeista vain Oulu ja Helsinki järjestävät päivän kunniaksi juhlaliputuksen.

Päivä on kuitenkin hyvä muistutus meille kaikille siitä, että meillä kaikilla on oikeus omaan kieleen. Kommunikaatio kuuluu kaikille. Ihanteellista olisi saada suoraan tietoa kunkin omalla kielellään.  Meidän jokaisen tulee ymmärtää, että esimerkiksi kirjoitettu teksti ei korvaa kuuron äidinkieltä, viittomakieltä. Tekstitys vastaisi sitä, jos me, joiden äidinkieli ei ole esimerkiksi ranskan kieli, seuraisimme uutisia tai hallituksen tiedotteita tv äänettömällä ranskankielistä tekstiä lukien. Suomenkielinen tekstitys toimii kuitenkin hyvin esimerkiksi viittomakielisen selostuksen, käännöksen tai viittomakielen tulkkauksen rinnalla, sillä tekstityksestä hyötyy suuri joukko henkilöitä (esim. ikäihmiset, huonokuuloiset, puhevammaiset, afaattiset henkilöt ja vieraskieliset).

Suomessa tuli 2015 voimaan viittomakielilaki (359/215), jonka mukaan viranomaisten velvollisuus on edistää viittomakielisten mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään sekä saada tietoa omalla kielellään. Viranomaisilla on Suomessa siis erityinen velvollisuus esimerkiksi viittomakielisten materiaalien lisäämiseen verkkopalveluihin. Ongelma on kuitenkin se, ettei laissa määritellä, kuinka paljon ja minkä tiedon saamista tulee edistää. Toteutumista ei myöskään käytännössä valvota. Kaupunkien viestinnän tulee kuitenkin olla jokaista asukasta huomioivaa, sillä pahimmillaan tiedotuksen epäonnistuminen voi aiheuttaa esimerkiksi koronan kaltaisten epidemioiden leviämistä. Yksi hyvä edistämiskeino on lisätä selkokieltä, kuvitusta ja viittomakielistä tietoa kaupungin verkkosivuille.

Viittomakielisten materiaalien lisäksi hyvä keino lisätä osallisuutta on tulkkauspalvelujen käyttäminen. Tulkki on niin kuuroja kuin kuulevia henkilöitä varten, joilla ei ole keskenään yhteistä kieltä. Suomi on edelläkävijä niin tulkkien koulutuksessa kuin siinä, että Suomessa kuulovammaisille, kuulonäkövammaisille ja puhevammaisille taataan laissa subjektiivinen oikeus tulkkiin. Suomessa tulkkauspalvelut perustuvat lakiin vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010). Tulkkauspalvelut mahdollistavat henkilölle tasavertaisen mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan toimintaan. Tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet on turvattu siis perustuslaissa ja lisäksi Suomi on ratifioinut vuonna 2016 YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen. Sopimuksessa taataan kaikenlaisille henkilöille ihmisoikeudet, estetään syrjintää sekä edistetään esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

Suomessa otettiin koronakatastrofin myötä suuri askel yhdenvertaisemman ja kielellisesti saavutettavamman yhteiskunnan suuntaan, kun 2020 maaliskuussa ensimmäistä kertaa Suomessa Ylen suorassa lähetyksessä viittomakielen tulkit tulkkasivat Marinin hallituksen tiedotusta puhujien kanssa samassa rivissä seisten. Tuo käytänne ei ikävä kyllä jäänyt pysyväksi. Sen sijaan useissa muissa maissa se on ollut normaali tapa jo vuosikymmenien ajan. On tärkeää tiedostaa, että eri tavoin kielellisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöit­ten määrä on maassamme kasvussa ja kau­punkien tulee miettiä, miten tämä huomioi­daan kaupungin viestinnässä ja palveluissa, ettei kukaan, kenellä on vaikeuksia kuulla tai ymmärtää puhetta, jää tiedotuksen ulko­puolelle.

Toivottavasti kaikki maamme kunnat ja kaupungit ottavat esimerkkiä Kuopion kaupungista, joka sai vuonna 2023 Demokratiatunnustuksen saavutettavuuden edistämisestä, koska niin kaupunginvaltuuston kuin hyvinvointialueiden valtuustojen kokoukset on tulkattu reaaliajassa suomalaiselle viittomakielelle. Myös kaupunginjohtajan ajankohtaistiedotukset ovat toteutuneet videoina, joissa on suomenkielinen tekstitys ja tulkkaus suomalaiselle viittomakielelle. Mikäli Kuopion esimerkkiä noudatettaisiin kaikilla sektoreilla koko Suomessa, myös viittomakielisten henkilöitten mahdollisuus osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin mahdollistuisi sujuvasti normaalin arjen, koulutuksen, työn, poliittisen vaikuttamisen ja päätöksenteon osalta niin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, fyysisissä kommunikaatioympäristöissä kuin teknologiavälitteisissä ympäristöissä ja sivustoilla.

Lisätietoja:

Tytti Luoma

Savo-Karjalan Demarinaisten puheenjohtaja

Koulutuspäällikkö, Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus

Humanistinen ammattikorkeakoulu